Alcatraz

San Fransiscossa oleskelimme lomamme lopussa kolme päivää ja yksi parhaista kokemuksista oli vierailu Alcatrazin vankilassa. Saarihan oli täynnä turisteja (mekin taisimme lukeutua heihin), sillä se on yksi suosituimmista kohteista kaupungissa, lauttoja kulkee puolen tunnin välein (lauttamatka 15 min.) ja jokaiselle lautalle mahtuu noin 400-500 ihmistä. Ensimmäinen lautta lähtee yhdeksältä, joten voitte uskoa, että puolen päivän jälkeen ihmisiä on saarella jo aikamoinen määrä. Siksi tähtäsimme aamuun. 

Alcatraz toimi siis ensin linnakkeena San Fransisco Bayn puolustamiseksi ja turvaamiseksi, Kaliforniahan oli kultaa täynnä, sisällissodan aikaan sotavankilana ja vuodesta 1934 valtion vankilana, pahamaineisena sellaisena. Vankila ajettiin alas 1960-luvulla ja vuonna 1969 Amerikan intiaanit valtasivat sen. Intiaanit oli ajettu ahtaalla reservaatteihin ja halusivat oikeutetusti ajaa asiaansa, jotta heidän olonsa paranisivat ja he saisivat osan maastaan takaisin. 18 kuukauden miehityksen jälkeen viimeiset intiaanit poistettiin saarelta, heidän kampanjansa sai kuitenkin maanlaajuista huomiota. 

Puutarhat on kunnostettu samanlaisiksi kuin ne olivat 1950-luvulla. Vanginvartijoiden perheet asuivat myös saarella ja lapset kulkivat päivittäin kouluun. 

Vankien ulkoilualue, kaupungin näkeminen niin lähellä oli varmasti raastavaa. 

Sellejä. 

Niin lähellä, niin kaukana. Uudenvuoden juhlinnat kuuluivat varmasti hyvin vankilaan. Pakoa yritti yli 30 vankia, heistä muutaman kohtalo on epävarma, mutta kenenkään ei uskota selviytyneen. Virtaus ja vuorovesi ovat todella voimakkaita, vaatisi aikamoista uimataitoa selvityä niistä. 

Sääntö numero 5. 

Alcatraz. Minunpa täytyy seuraavaksi katsoa Pako Alcatrazista, kun saan sen jostain käsiini.