Kavimme vaeltamassa viiden paivan (4 yota) ajan yhden taman alueen tutuimmista reiteista. Olimme ihan kahdestaan, joten emme lahteneet mihinkaan extreme-reissulle. Poon Hill on reitti nimeltaan ja sen voi tosiaan hyvin tehda ilman opasta, kaikki on hyvin merkitty ja kartta pitaa tietysti olla mukana. Mutta jos ei Nepalissa ole aikaisemmin ollut, niin saahan oppaan kanssa paljon enemman reissusta irti. Me vain halusimme irtioton toista ja siksi menimme ihan kahdestaan.
Kuvia tulisi yhteen postaukseen valtavasti, joten yritan hieman jakaa.
Tassa ihan ensimmainen kuva, kuvassa nakyy Fishtail eli Machapuchare.
Vuori on pyha eika sen huipulle ole koskaan kiivetty, eika sinne enaa saa edes yrittaakaan.
Rakastan naita vareja.
Ensimmainen levahdyspaikka, juomana tietenkin Lemon Tee.
Kehakukat loistossa!
Tikhedunga, tasta lahtikin sitten pelkkia portaita ylos seuraavat 2 tuntia ainakin (500 m korkeutta).
Lepotaukoja..
Nama pikkukilit olivat niin uteliaita, mutustelivat repun nauhaa tuosta vain.
Tuolta laakson pohjalta tulimme.
Ensimmaisena paivana lahdimme aikaisin aamulla (kello 6) Pokharasta. Noin tunnin taksimatkan jalkeen aloitimme vaeltamisen 7.15 ja olimme perilla Ullerissa kello 13.
Alkupatka oli helppo, meni tieta pitkin koko ajan ja sitten lahti kiipeamaan, mutta kiipesikin aika jyrkasti sitten. Ihan lopussa alkoi usko hiipua, viimeisen viidentoista minuutin aikana tuntui, etta jalat alkoivat tehda omiaan. Onneksi alaspain tulevat matkaajat sanoivat, etta perilla ollaan. Olimme koko ajan auringossa, joten sekin viela lammitti aika reilusti! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti