Viimein tana vuonna sain aikaiseksi menna kolmeksi paivaksi koskea laskemaan Kali Gandakille. Joki on nimetty tuhon jumalattaren Kalin mukaan ja se virtaa yhdessa maailman syvimmassa kurussa. Viime vuonna janistin reissulta, nyt oli mahdollisuus menna ja paatin, etta nyt tai ei koskaan!
Ensimmaisena paivana lahdimme seitsemalta liikenteeseen ajaen kolmisen tuntia lahtopaikkaan. Siella sujui ainakin pari tuntia lounasta laittaessa, lauttoja pumpatessa ja pakatessa ym. Semmoista yleista jarjestaytymista, olihan meita sentaan 15 asiakasta ja 7 opasta ja turvakajakkia mukana.
Tassa on Mark pitamassa puhetta!
Heti puolen tunnin melonnan jalkeen ensimmaisena paivana on laskettavan osuuden isoin koski, "Pikku-Veli". Meinasin kavella ympari, Mark sanoi, etta ei tuossa mitaan, hyvin se menee, joten ei kuin kyytiin vain. Ja hyvinhan se meni! Tassa kuvassa jo hymyilyttaa, mutta sita ennen taisi jannittaa. "Pikku-Veljen" jalkeen tulee luonnollisesti "Iso-Veli", mutta sita ei kukaan yritys laske asiakkaiden kanssa. Liian monta onnettomuutta on siina sattunut, silla siina on pahat leikkaukset ja kolot veden alla. Kuvia ei siita ole, silla olimme liian kiireisia raahaamaan 2 asiakaslauttaa ja todella taytta varustelauttaa kosken ympari.
Tassa on ensimmaisen paivan leiri.
Mieluummin olen lautassa kuin tuolla sillalla.
Dinesh ja Suk illallisen valmistelussa.
Leirinuotion aaressa.
Aamulla oli leirissa muitakin.
Sitten riittaa naita koskikuvia :)
Jange piti huolen, etta kaikki meidan varusteet kulkivat mukana!
Kaikki se jannitys, mutta oikeasti oli tosi kivaa ja koskia alkoi jo ihan odottaa!
Toisen yon leiri!
Viimeisena paivana oli jo niin tasaista, etta pystyimme leikkimaankin!
Kannatti siis ehdottomasti! Suosittelen kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti