Glaumbaerin vanhat rakennukset ovat tehty turpeesta, joten sisällä oli hämyinen ja kummallinen tunnelma. Rakennuksen käytävät olivat pitkiä, eikä viereisessä huoneissa olevien ihmisten ääniä kuulunut ollenkaan ja äänen paikallistaminen oli hankalaa. Rakennuksen toisesta päästä olisi voinut huutaa eikä toisessa päässä olisi voinut kuulla sitä ollenkaan.
Tällä kyseisellä kukkulalla on ollut rakennuksia todennäköisesti niinkin aikaisin kuin vuonna 900. Jotkut nykyisistä rakennuksista ovat säilyneet melkein alkuperäisinä 1700-luvulta.
1000-luvulla Glaumbaerin asukkaat olivat erittäin kansainvälisiä. Eräs heistä, Gudridur Thorbjarnardóttir (huom. nainen), matkusti kahdesti jalan läpi Euroopan, teki kahdeksan pitkää merimatkaa, asui Grönlannissa ja synnytti Amerikassa ensimmäisen eurooppalaisen lapsen. Tämä kyseisen lapsi on siis tarinoiden mukaan ensimmäinen Amerikassa syntynyt eurooppalainen lapsi. Tämä poika, Snorri Thorfinsson, palasi myöhemmin Islantiin ja piti maatilaa Glaumbaerissa ja rakensi mm. paikalla seisovan kirkon äitinsä muistolle. Hänen äidistään nimittäin tuli kaikkien matkustelujen ja miehensä kuoleman jälkeen nunna (ylempi kuva kopioitu täältä).
Tässä ei ole kuitenkaan nunna, vaan ystävämme ja opas Inga Katrin. Kuvassa näkyy alkuperäistä makuuhuonetta. Makuuhuone oli siis aivan talon perällä ja jos illalla tuli vieraita tai majoittujia taloon, ei koputus etuovelle auttanut, sillä sitä ei kukaan kuullut. Makuuhuoneessa kun myös ruokailtiin ym. Vierailijoiden piti siis kiertää talon taakse, koputtaa ikkunaan kolmesti ja sanoa "God is here", mikä vapaasti käännettynä tarkoittaa, Jumala on täällä. Näin talossa asuvat tiesivät, että vieras halusi päästä sisään, eikä ollut haamu, kummitus tai muu muukalainen, joka yritti kummitella. Sitten he vastasivat, että "God is with you" eli Jumala on kanssasi ja laskivat vieraan sisään. Tämä oli yleisesti käytössä ympäri maata. Tiedättehän, että Islanti on täynnä kummituksia, haamuja, trolleja ja muita olioita, jotka mm. varastivat lapsia. Islantilaiset saagat eivät ole mitään lastentarinoita vaan raakojakin kuvauksia jokapäiväisestä elämästä.
Täälläpä taidettiin säilyttää maitotuotteita ja kaikkea hapanta.
Täältä löytyivät jauhot ja astiat. Ruoka tehtiin kuitenkin eri huoneessa.
Sininen huone oli vieraille ja tämä huone on alkuperäisessä kunnossa viimeisen asukkaan jäljiltä, joka asui Glaumbaerissa vielä 1940-luvulla.
Talossa on kiireisempinä aikoina asunut 24 asukasta ja siellä on toiminut mm. poikakoulu ja vanhainkoti. Luonnollisesti siellä asui pastori vaimoineen, onhan tilalla kaunis kirkko. Siellä emme tällä kertaa kuitenkaan vierailleet, vaikka se mielenkiintoinen paikka onkin. Glaumbaeriin ja juurikin tähän koputustekniikkaan liittyy hyvinkin läheisesti yksi kummitustarina. Ehkä kerron siitä myöhemmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti